Lukemisen ohessa nollasin aivojani tekemällä ääliömäisiä Heliumbooth -videoita ja pelaamalla HayDayta. Molemmista appseista sain noiden 3 kuukauden aikana niin tarpeekseni, etten oo koskenut niihin since.
Mutta se kannatti, sillä 12 viikon uurastus palkittiin hyväksytty-paperilla. Se oli paras ja hienoin tähän mennessä saavuttamistani asioista. Olisin voinut pyörtyä, kun luin tuloksen netistä kaverin vinkattua tulosten tulleen.
En uskaltanut kertoa asiasta juuri kellekään, koska pelkäsin pääsykoetuokseni tarkistuksessa käyneen valtavan suuren virheen.
Sitten tuli kirje postissa. Sitten tuli paksumpi kirje postissa. Sitten kävi kaikenlaista, ja kesä tuntui ihan supertylsältä, koska halusin vain syyskuun.
Nyt siis opiskelen Tampereen yliopistossa journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelmassa ensimmäistä vuotta, olen vielä tämän, lukuvuoden viimeisen, periodin verran fuksi. Mulla on edessä jotakuinkin 4 vuotta opiskelijaelämää, ellei nyt jotain mullistavaa tapahdu.
Toimittajan työ on ollut mulle unelma-ammatti niin kauan kuin pystyn muistamaan. Haaveilin siitä salaa jo lukiossa, mutta koska olin niin kurkkuani myöten täynnä opiskelua, heitin kaikki ajatukset jatko-opiskelusta läskiksi, hain opinto-ohjaajan patistuksesta "vaan johonkin", ja jättäydyin lakki päässä tekemään töitä.
Sen jälkeen tapahtui kaikenlaista: muutama mulle sopimaton työpaikka, parisuhde, työharjoittelu paikallislehden toimituksessa, vähän pidempi pätkä sijaisuuksia ja lomatuurauksia, parisuhteen päättyminen, freelancer-juttuja maakuntalehden kaupunkiliitteeseen, kotipaikkauntaan kypsyminen, Tampereelle muutto ja lopulta ahdistavan päämäärätön kelluminen, joka herätti vanhan, salaisen ja kuopatun haaveen opiskelusta henkiin.
Mun tutkintoni valmistaa musta lopulta toivon mukaan yhteiskuntatieteiden maisterin. Näin siis, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.
En koskaan oikein ajatellut olevani yliopistomaailmaan soveltuva ihminen. Kaikki on niin kovin teoreettista, moni asia lentää korkealla yli hilseen, tieteellinen kirjoittaminen tuntuu hankalalta. Tiedostan kuitenkin, että ollakseen toimittaja, on ihan näppärää omistaa muutakin kuin ylioppilastutkinto. Ja toisaalta, myös akateemiseen maailmaan pääsee sisälle, kun hieman näkee vaivaa.
Uskon, että vaikka olen ehkä keskiverto yliopisto-opintoja aloittavaa opiskelijaa vanhempi, se nimenomaan on mun etuni. Musta ei olisi ikinä ollut silloin lukiosta valmistuneena tähän, never. Olin niin epäkypsä, ja sen lisäksi halusin aivan erilaista elämää. En olisi osannut arvostaa opetusta, enkä liiemmin olisi varmaan ymmärtänytkään siitä mitään. Motivaatio, siis mikä?
Pari (köhköh, 6) välivuotta teki meikäläiselle hyvää: ehdin kokeilla työelämää, ehdin varmistua siitä, että nimenomaan toimittajan työ on mua varten. Ehdin myös erittäin voimakkaasti kokea sen, mikä ei ole mua varten - se on melkein vielä tärkeämpi kokemus mun listalla. Ehdin myös asettua Tampereelle, juurruttaa elämäni tänne. Kaikki meni siis juuri kuten pitikin.
Moni (keskimäärin 400+ henkilöä on osallistunut aiempien vuosien pääsykokeisiin) pakertaa Mediayhteiskunta-kirjan parissa parhaillaan, loput pääsykoemateriaalista kaiketi julkaistaan piakkoin. Meidän ainejärjestön, siis Vostokin, fuksit järjestävät valmennuspäivän (infoa esimerkiksi täällä) kuukauden päästä. Vielä on hyvin aikaa tuskastua, epäillä omaa osaamista, valua syvälle itsensäruoskinnan kuiluun ja vaipua epätoivoon!
Muutama vinkki kuitenkin sinnikkäille treenaajille parin kuukauden rutistukseen:
- Etsi opiskelukaveri, jos mahdollista. Mene valmennuspäivään, tutustu siellä johonkuhun kenen kanssa voit käydä suullisesti läpi pääsykoemateriaalin asioita. Tai käytä sosiaalista mediaa hyväksesi. Toisen samassa jamassa olevan hekilön kanssa keskustelemalla vaikeatkin asiat aukeaa helpommin.- Opettele kirjan sisällysluettelo. Pystyt myöhemmin yhdistämään oppimiasi asioita sisällysluettelon avulla mielessäsi.
- Tutki aiempia pääsykokeita. Niitä löytyy täältä.
- Lue, lue ja lue. Lue niin, että ymmärrät, älä vain opettele ulkoa. Etenkin artikkelit tuotti mulle itselle, tieteellisen tekstin lukemisessa noviisille, suuria hankaluuksia. Tee muistiinpanoja siitä, mitä tekstin sisältö tarkoittaa, älä siitä, mitä tekstissä lukee.
Kokeessa
- Järjestä ajankäyttö fiksusti. Älä jää jumittamaan liikaa yhteen tehtävään. Palaa sen pariin, kun muut tehtävät on tehty. Aika kokeessa menee todella nopeasti.- Älä keskity liikaa tuottamaan tieteellistä tekstiä. Anna vapaammissa esseetehtävissä kirjoitustaitosi ja tyylisi näkyä - omaa harkintakykyä käyttäen.
- Käytä kaikki kokeeseen annettu aika. Sisäänpääsy voi olla pisteestä kiinni.
Kokeen jälkeen
- Taputa itseäsi olalle, palkitse jollain kivalla ja ala odottaa kauhulla tuloksia. Huomioi, että tulokset voivat näkyä Opintopolussa jo päiviä viimeistä julkaisupäivää aiemmin.- Päivitä siis Opintopolkua pakkomielteisesti.
- Jos et pääse sisään, käy katsomassa, mikä meni pieleen. Pääsykoetta on ainakin aiempina vuosina päässyt jälkikäteen tarkastelemaan. Sieltä voi poimia hyviä vinkkejä siihen, mitä korjata seuraavana vuonna.
- Jos pääset sisään, käy silti katsomassa pääsykoettasi. Tuskin muistat siitä kuumottavan tilanteen takia mitään. Samalla voit fiilistellä sitä, kuinka helvetin hyvä olit.
Jos yliopiston ovet ei kaikesta yrittämisestä huolimatta aukea tänä vuonna, sille on varmasti joku syy. Itse en päässyt ensimmäisellä yrittämällä, koska mulla oli vielä autolaina maksamatta, enkä olisi pärjännyt taloudellisesti (AHAHAHAHAHAAH lue: en vaan panostanut tarpeeksi vaan pelasin pelkästään HayDayta).
Älä lannistu, tee vuosi jotain hauskaa ja kokeile uudelleen.
Hylätty paperi on siitä hyvä paperi, että ainakin se kertoo sen, haluatko hakukohteeseesi oikeasti. Mun hylsy konkretisoi todella voimakkaasti sen, että haluan juuri tuonne, ja että olen valmis tekemään sen eteen töitä.
Jos joku, joka päätyy lukemaan tänne saakka, on hakemassa journalistiikan opintoihin, kommentoi ja kerro. Olispa hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti