Idea Facebook-lakosta, tai miksi sitä mieliikään kutsua, oli muhinut mun päässä jo pidemmän aikaa, koska koen valtavaa ahdistusta siitä informaatiotulvasta, jonka Facebookin kautta kohtaan päivittäin.
Viimeisen puolen vuoden ajan mun olo on ollut ahdistuneempi kuin ikinä. Siihen on toki muitakin syitä, mutta uskon, että osansa tekee some ja ennenkaikkea Facebook: valtava informaatiotulva aiheuttaa mussa jotain mystistä turvattomuutta ja ahdistuneisuutta.
Facebook eroaa omassa käytössäni muista sosiaalisen median väylistä siten, että siellä ollaan eniten mielipiteet esillä, siellä moni asia on vakavaa ja totista. Jos vertaan vaikka Instagramiin tai ihan eri luokkaa olevaan Snapchattiin, joiden sisällöt ovat enemmän kevyttä, hauskaa ja kaunista.
Facebook eroaa omassa käytössäni muista sosiaalisen median väylistä siten, että siellä ollaan eniten mielipiteet esillä, siellä moni asia on vakavaa ja totista. Jos vertaan vaikka Instagramiin tai ihan eri luokkaa olevaan Snapchattiin, joiden sisällöt ovat enemmän kevyttä, hauskaa ja kaunista.
Olen ollut Facebookissa jäsenenä varmaan jotakuinkin 8 vuotta. Sinä aikana se on totisesti muuttunut, siitä kevyestä ja hauskasta jotenkin hirveän aggressiiviseksi. Musta tuntuu, että Facebook on kasvanut suloisesta babysta huutavaksi, kiroilevaksi teiniksi.
Sosiaalinen media myös muokkaa mielettömästi sitä ihmisjoukkoa, jonka kanssa on päivittäin kosketuksissa - ei nyt välttämättä fyysisesti, mutta u got the point.
Ilman sosiaalista mediaa mulla olisi kuulumisia vaihtava kontakti ehkä maksimissaan noin pariinkymmeneen ihmiseen. Heidän kanssaan juttelisin silloin tällöin henkilökohtaisesti kunkin kuulumisista, ajatuksista ja sen sellaisesta. Heitä mulla olisi ikävä. Silloin laittaisin heille viestin, että mulla on ikävä. Sitten sovittaisi treffit.
Toisinaan olisin pari päivää, ehkä viikonkin verran autuaan tietämätön kenenkään asioista.
Ilman sosiaalista mediaa mulla olisi kuulumisia vaihtava kontakti ehkä maksimissaan noin pariinkymmeneen ihmiseen. Heidän kanssaan juttelisin silloin tällöin henkilökohtaisesti kunkin kuulumisista, ajatuksista ja sen sellaisesta. Heitä mulla olisi ikävä. Silloin laittaisin heille viestin, että mulla on ikävä. Sitten sovittaisi treffit.
Toisinaan olisin pari päivää, ehkä viikonkin verran autuaan tietämätön kenenkään asioista.
Mulla olisi toisinaan tarve saada yhteys joihinkin muihin tämän parinkymmenen henkilön ulkopuolella oleviin henkilöihin. Hoitaisin sen todennäköisesti puhelimitse.
Moikkailisin noin parillekymmenelle muulle ihmiselle, jos kävelisivät kadulla vastaan, arviolta kerran puolessa vuodessa, jos sitäkään. Siinä mun elämänpiirini kaikessa yksinkertaisuudessaan olisi.
Kuitenkin Facebookissa mulla on yli 600 kaveria, jotka on hypänneet kaverilistalle elämän eri aikakausien varrelta. Valtaosaan en tietysti pidä aktiivisesti yhteyttä. Joistakin ihmisistä en edes oikeastaan tiedä mitään, vaan he ovat kaverilistalla esimerkiksi työn kautta.
Voisin toki karsia kavereideni määrää, mutta se ei varsinaisesti pureutuisi itse angstini kohteeseen, eli kokoaikaiseen tavoitettavuuteen ja vuorovaikutukseen.
Facebook ei ole koskaan ollut minulle mikään hyvin henkilökohtainen, pienen piirin yhteydenpitoväline. Mua ei ole koskaan liiemmin haitannut se, että mulla on siellä niin suuri määrä ihmisiä kaverilistalla. Eikä se varsinaisesti haittaa mua vieläkään.
Kuitenkin näinä aikoina, kun suomalaiset jakaantuvat mielipiteineen hyvin voimakkaasti, keskustelevat (tai riitelevät) asioista julkisesti, pommittavat mielipiteitään sosiaalisessa mediassa ja pahimmillaan jakavat älyttömyyksiä ja perättömyyksiä, olen alkanut miettiä sosiaalisen median käyttöni rajoja.
Haluanko ihan oikeasti kuulla näiden ihmisten mielipiteet? Ilman somea en kuulisi kaikkea tätä möyhäämistä kuin ehkä siltä oikealta lähipiiriltäni - johon siihenkin mahtuu useanlaista mielipidettä. Erona on se, että näiden ihmisten mielipiteet kiinnostavat minua. Näiden ihmisten kanssa voin myös itse keskustella sanan varsinaisessa merkityksessä.
Kuitenkin päivittäin syötteelleni puskee valtava määrä linkkejä, artikkeleita ja statuspäivityksiä, joita en itse ole tavallaan valinnut lukea.
Facebook on ollut minulle huoleton väline viettää aikaa ja pitää yhteyttä ihmisiin. Nyt se joka käyntikerralla nostaa verenpainetta, aiheuttaa pahaa mieltä, nostaa negatiivisia asioita mieleen ja tuuttaa ruudulleni kaikenmaailman soopaa. Tätä kaikkea tulee myös ihmisiltä, joiden kanssa en aivan varmasti kasvokkain ajautuisi keskustelemaan esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta tai pakolaiskriisistä. Ikinä.
Facebook on ollut minulle huoleton väline viettää aikaa ja pitää yhteyttä ihmisiin. Nyt se joka käyntikerralla nostaa verenpainetta, aiheuttaa pahaa mieltä, nostaa negatiivisia asioita mieleen ja tuuttaa ruudulleni kaikenmaailman soopaa. Tätä kaikkea tulee myös ihmisiltä, joiden kanssa en aivan varmasti kasvokkain ajautuisi keskustelemaan esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta tai pakolaiskriisistä. Ikinä.
Näistä lähtökohdista katsoen koin järkeväksi hillitä Facebookin vaikutusta elämääni. Pikaisella googlaamisella muutama muukin oli halunnut tehdä saman - löysin 99 days of freedom -sivuston.
Ensin ajattelin, että 99 päivää on hemmetin pitkä aika. Jäisin paljosta paitsi... Ai niin mistä?
Joten tässä sitä mennään, 12:n päivän kohdalla - ja olo on huomattavasti parempi.
Muun muassa yliopistoelämään liittyvät tapahtumakutsut bongaan ensimmäisenä Facebookista. Minulta oli mennyt ohi Tampereen Fafa'sin avajaiset (omg mikä onnettomuus!!!). Joitakin privaattiviestejä on jäänyt näkemättä. Jotakin infoa vaikkapa vegaaniasioissa löytäisin helpoiten Facebookista.
Eli kyllä, Facebookilla on merkitystä.
Tylsät odottelut ja ajantappamiset ovat haasteellisempia, sillä nyt tupakan lisäksi pannassa on myös Facebook, jonka sovelluskuvakkeen kohdalle sormi hakeutuu kuin huomaamatta. Ei ole yksi, ei kaksikaan kertaa, kun olen autopilotilla avannut Google-kalenterin appsin, jonka siirsin poistamani Facebook-sovelluksen tilalle.
Huolestuttavaa.
Olen huomannut joinain hetkinä hieman kaipaavani Facebookiin. Välillä tulee ihan sellainen olo, että muttaku mä haluuuuuun mennä sinne!!1111 Samanlaisia tuntemuksia aiheutti tupakka siitä irti pyristellessä. Ei mitään fyysisiä vieroitusoireita, toki, mutta kuitenkin sellaista huomaamatonta harmistusta, kun ei voikaan tarkistaa sieltä jotain tai tylsyyksissään plärätä merkityksetöntä newsfeedin virtaamista. Tapariippuvuus.
Mikä muu internetsivu saa aikaan sellaisen olon, että sinne on pakko päästä? Mikä internetsivu aiheuttaa pienen harmistuksen, kun sinne ei pääsekään tuosta noin urkkimaan muiden elämää?
Mikä internetsivu on niin läsnä elämässä, että siellä käyminen on totaalinen itsestäänselvyys, jota ilman on alkuunsa hankala olla? Mikä internetsivu saa sellaisen merkityksen, että se on yhtä normaali osa arkea kuin vessassa käyminen ja aamupalan syöminen (toivottavasti te kaikki syötte aamupalaa, se on päivän tärkein ateria).
Kuitenkin nykyään on muitakin tapoja pitää yhteyttä. Oletan, että ihmiset kykenevät tarvittaessa etsimään yhteystietoni tai lähestymään minua jotakin muuta kautta: Instagram, Snapchat, sähköposti ja WhatsApp ovat täysin normaalissa käytössä.
Mä olen saanut tähän mennessä 2 viestiä mun ystäviltä, jotka on huomanneet mun puuttuvan vihreiden pallukoiden rivistä. Ne lämmitti mua ihan hillittömästi enemmän kuin Facebook-chatikkunan kilahdus.
Mä olen saanut tähän mennessä 2 viestiä mun ystäviltä, jotka on huomanneet mun puuttuvan vihreiden pallukoiden rivistä. Ne lämmitti mua ihan hillittömästi enemmän kuin Facebook-chatikkunan kilahdus.
Jos asia on tärkeä, sopiva väylä löytyy varmasti. Ehkei yhteydenotto ole niin salamannopeaa ja helppoa, mutta mahdollista kuitenkin.
Kiireelliset asiat - onko niitä oikeasti? Mitkä asiat ovat niin kiireellisiä, että niihin pitää reagoida saman tien? Miten mä olen opettanut itseni tällaiseen tahtiin? Onko muilla samanlaisia ajatuksia?
Kiireelliset asiat - onko niitä oikeasti? Mitkä asiat ovat niin kiireellisiä, että niihin pitää reagoida saman tien? Miten mä olen opettanut itseni tällaiseen tahtiin? Onko muilla samanlaisia ajatuksia?
Aika moni puhuu nykyään Facebookin aiheuttamasta ahdistuksesta. Omalla kohdalla sitä ei ole vielä ilmennyt, mutta toisaalta olen lokeroinut sukulaiset ja työtuttavuudet omiin joukkoihinsa ja estänyt ärsyttävät päivitykset. Muutenkin kavereita on aika vähän. Ja käytän Facebookia itse lähinnä kirjoittajasivun ja blogin FB-sivun päivittämiseen, yksityisviestien lähettämiseen ja peliaiheisten ryhmien seuraamiseen, joten se on pysynyt mukavasti kevyellä viihdetasolla.
VastaaPoistaJos taas jatkuvasti joutuisin lukemaan tuollaisia ei-toivottuja juttuja, joita sulle on tullut vastaan, kokisin varmaan samoja fiiliksiä. Itse lopetin muutaman lehden nettisivun lukemisen, koska uutiset alkoivat ahdistaa. Aina samaa negatiivista potaskaa. Oletan, että kuulen työn kannalta oleelliset jutut muutakin kautta, vapaalle en tarvitse jatkuvaa tietosyöttöä maailmalla tapahtuneista ikävyyksistä.
Ehkä se on vähän pään pensaaseen laittamista, mutta toisaalta oma hyvinvointi on välillä syytä asettaa muiden asioiden edelle. Pystyn siis oikein hyvin ymmärtämään tuollaisen FB-lakon ja sen helpottavan vaikutuksen. :)
Kiitos kommentista!
PoistaJoo, ainakin jonkun asteinen ahdistus on varmaan tosi yleistä. Ja uskon, että just toi Suomen yleinen ilmapiiri todentuu siellä, kun ihmisten ei tarvi kasvotusten jakaa ajatuksiaan.
Mä tein tota turhien päivitysten blokkaamista kanssa hyvän tovin. Moni puhuu kuplautumisesta, mutta mulle se omassa Facebookissa on ihan täysin sallittua. Muuten pyrin kuitenkin näkemään asioista useamman puolen.
Olisi ehkä pitänyt vielä tehdä jotkut tollaiset käyttäjäryhmät, taidan tehdä sen sitten kun, ja jos palaan Facebookiin, hyvä vinkki! Tohon voisin sit itsekin pyrkiä, että se olis vaan kevyessä käytössä. Jotenkin ihan itsestään, huomaamatta siitä on vaan tullut niin hemmetin tiivis osa omaa arkea, että ehkä tällaisen breikin kautta käyttöä on helpompi vähentää.
Mä olen tottunut uutisten aktiiviseen seuraamiseen, mutta tosiaan jotenkin viime aikoina sitä on ymmärtänyt sen, että kaikkea ei ehkä tarvitsekaan tietää. Ja ennen kaikkea se, mitä kautta asioista kuulee - onko ne asiat oikeasti totta, vai ei.
Pää on ihan ok joskus laittaa pensaaseen. Niinkuin sanoitkin, oma hyvinvointi edellä: ollaan vastuussa omasta onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Eilen illalla puntaroin paljon sitä, teenkö tavallaan väärin, kun haluan sulkea itseni joidenkin asioiden ulkopuolelle, mutta en varsinaisesti keksinyt, mistä jäisin paitsi. Mihin ihmeeseen mä OIKEASTI tarvitsisin sitä kaikkea tietoa? Se on itse luotu ajatusmalli, että kaikesta pitäisi olla koko ajan kärryillä. Yleissivistys ei toivoakseni synny somessa.
Whii tulin heti lukemaan kaiken kun kerroit jejejee ♥ ! Ja siis aaaa mä oonkin miettinyt mut nimenomaan vaan miettinyt et miksiet oo ikuna enää vihreänä ja aatellut vaan et odotan, kyllä joskus vielä natsaa! :D Ja siis aaa siksi sä pyysit mun skypeä! Mikset oo laittanut mua :'((( Sielläkin on hei tsätti niinkuin mesessä konsanaan! :D Mä en tosiaan älypuhelittomana Facessa notku, mutta just ainuita paikkoja kuulumisten vaihtoon ♥
VastaaPoistaJa siis voin hyvin kuvitella keiden kaikkien kammottavat päivitykset harmittivatkaan. :D Haha, on ollut kyllä edelleen yhtä idioottimaisia "keskusteluja". Nimenomaan hyvin sanottu et kavereiden kanssa voi olla eri mieltä mutta silti voi oikeasti keskustella asioista. Nyt on jatkettava äkkiä lukemista ennenkuin pirpanat herää :D ->
Jee <3 ! Hahhhahaaaa, toi on niin tyypillistä Herttaa kyllä, kun olla ja voi, mitä sitä kysymään!
PoistaMä lisäsin kyllä mutta en kai sitten oikein osannut. Yritän uudestaan saman tien! En oikein osaa käyttää sitä, kun en oo ollut sen kanssa kovin aktiivinen :D
Joo. Välillä tuntui, että aivot syöpyy siitä negatiivisesta ilmapiiristä. En voi uskoo, että käytän tällaista termiä, mutta "näinä aikoina", viitaten siis täällä vallitsevaan yleiseen mielentilaan, on varmaan turha odottaa niiden "keskusteluiden" päättyvänkään.
Kavereiden kanssa voin keskustella ikäänkuin turvallisella maaperällä, asiat ei mene henkilökohtaisuuksiin. Somessa aikuisilta häviää ilmeisen helposti käytöstavat. Oon ollut 100-prosenttisen tyytyväinen mun pienentyneeseeen elämänpiiriin viimeisen kuukauden ajan ^_^ !